AAtieto.info

“Retkahdus” on luonnollinen, sanoo tohtori Silkworth

 

Retkahdusten mysteeri ei ole niin suuri kuin miltä se saattaa vaikuttaa. Vaikka näyttääkin oudolta, että alkoholisti, joka on palauttanut itsensä arvostettuun asemaan tovereidensa joukossa ja pysynyt juomatta vuosia, heittäisi äkkiä koko onnellisuutensa yli laidan ja löytäisi itsensä taas hukkumassa alkoholiin, on syy usein hyvin yksinkertainen.

Ihmiset sanovat helposti: “Alkoholisteissa on jotain kummallista. He näyttävät voivan aivan hyvin ja kuitenkin millä hetkellä tahansa he saattavat palata vanhoihin tapoihinsa. Et voi koskaan olla varma!”

Tämä on suurelta osin hölynpölyä. Alkoholisti on sairas ihminen. AA:n menetelmien avulla hän paranee, mikä tarkoittaa, että hänen sairautensa saadaan kuriin. Hänessä ei ole mitään ennustamatonta, sen enempää kuin on mitään outoa henkilössäkään, joka on saanut diabeteksen hallintaansa.

Tehdäänpä nyt lopullisesti selväksi, että alkoholistit ovat ihmisiä, samanlaisia kuin muutkin ihmiset - silloin voimme suojata itsemme älykkäästi lipsumisia vastaan.

Sekä ammattilaisilla että tavallisilla ihmisillä on taipumus nimittää kaikkea alkoholistin tekemää “alkoholistiseksi käyttäytymiseksi”. Totuus on, että se on vain yksinkertaisesti ihmisen luonne!

On todella väärin ajatella, että monet alkoholin väärinkäyttäjissä havaittavissa olevat persoonallisuuden luonteenpiirteet ovat ominaisia alkoholistille. Mielen ja tunteen koukerot luokitellaan alkoholismin oireiksi lähinnä siksi, että alkoholisteilla on niitä - ja kuitenkin ne samat koukerot ilmenevät yhtälailla ei-alkoholisteilla. Itse asiassa ne ovat ihmisrodun oireita!

Alkoholisti itse on tietysti taipuvainen ajattelemaan olevansa erilainen; jotenkin erityinen ainutlaatuisine taipumuksineen ja reaktioineen. Monet psykiatrit, lääkärit ja terapeutit toteuttavat äärimmäisyyksiin asti samaa ajatusta analyyseissään ja alkoholistien hoidossa. Joskus he saavat aikaan monimutkaisen mysteerin sellaisesta olotilasta, mikä ilmenee kaikilla ihmisillä, riippumatta siitä, juovatko he viskiä vai täysmaitoa.

Varmaa kuitenkin on, että alkoholismi - samoin kuin jokainen muukin sairaus - ilmenee joillakin ainutlaatuisilla tavoilla. Sillä on useita hämääviä omituisuuksia, jotka poikkeavat kaikista muista sairauksista. Samalla monet oireista ja suurelta osin alkoholismin olemus on lähes yhdenmukainen tai jopa samanlainen muiden sairauksien kanssa.

Alkoholistin “retkahdus”, niinkuin sitä kutsutaan AA:ssa, on täydellinen esimerkki siitä, miten ihmisluonnetta voidaan väärin perustein pitää alkoholistisena käyttäytymisenä.

“Retkahdus” on taudin uusiutuminen! Se on taudin uudelleen puhkeaminen, joka tapahtuu sen jälkeen kun alkoholisti on lopettanut juomisen ja aloittanut AA:n toipumisohjelman parissa. “Retkahdukset” tapahtuvat yleensä alkoholistin AA:han perehdyttämisen alkuvaiheissa, ennen kuin hänellä on ollut aikaa oppia riittävästi AA:n menetelmiä ja filosofiaa antamaan hänelle kiinteän jalansijan. Mutta “retkahdus” voi sattua senkin jälkeen kun alkoholisti on ollut AA:n jäsen useita kuukausia tai jopa useita vuosia ja juuri tällaisessa tilanteessa ennen kaikkea huomataan ilmeistä samankaltaisuutta alkoholistisen käyttäytymisen ja muiden sairauksien “tavallisten” uhrien välillä.

Kukaan ei ole hämmästynyt kuullessaan sen tosiasian, että ei ole epätavallista, jos tauti puhkeaa uudelleen toipuneissa tuberkuloosipotilaissa. Mutta on hätkähdyttävä tosiasia, että syy on usein sama kuin se syy, mikä johtaa alkoholistin “retkahtamiseen”. Näin se tapahtuu:

Kun tuberkuloosipotilas toipuu riittävästi päästäkseen pois parantolasta, antaa lääkäri hänelle tarkat ohjeet siitä, miten hänen tulee elää päästessään kotiin. Hänen on mentävä vuoteeseen joka ilta, sanokaamme vaikka, kahdeksalta. Hänen on juotava paljon maitoa. Hänen on lopetettava tupakoiminen. Hänen on noudatettava muita tinkimättömiä sääntöjä.

Muutaman ensimmäisen kuukauden, ehkä muutaman vuodenkin, potilas seuraa ohjeita. Mutta kun hänen voimansa lisääntyvät ja hän tuntee olavansa täysin toipunut, hänestä tulee välinpitämätön. Tulee ilta, jolloin hän päättää voivansa valvoa kymmeneen. Hänen näin tehdessään ei mitään ikävää tapahdu. Seuraavana päivänä hän tuntee edelleen voivansa hyvin. Hän tekee sen uudestaan. Pian hän ei piittaa ohjeista, mitkä hänelle annettiin parantolasta lähtiessään. Ennen pitkää hänen tautinsa puhkeaa uudelleen!

Sama tragedia on havaittavissa sydäntaudeista kärsivissä potilaissa. Sydänkohtauksen jälkeen potilaalle annetaan tiukka lepo-ohjelma. Pelästyneenä hän luonnollisesti seuraa ohjeita tunnollisesti pitkän aikaa. Myös hän menee vuoteeseen aikaisin, välttää liikarasitusta, kuten esim. portaiden kiipeämistä, lopettaa tupakoinnin ja elää spartalaista elämää. Lopulta kuitenkin koittaa päivä, jolloin hän on tuntenut olonsa hienoksi kuukausia tai useita vuosia; jolloin hän tuntee saaneensa takaisin voimansa ja on myös toipunut järkytyksestään. Jos hissi on jonakin päivänä epäkunnossa, hän kävelee ylös kolme kerrosta. Tai hän päättää mennä juhlimaan - tai polttaa vain pikkuisen savukkeita - tai ottaa drinkin tai pari. Jos ei mitään vakavia jälkiseuraamuksia tapahdu siitä, kun hän poikkeaa  ensimmäisen kerran hänelle määrätystä tiukasta ohjelmasta, hän saattaa kokeilla sitä uudestaan kunnes tauti puhkeaa uudelleen.

Sekä sydäntauti- että tuberkuloosipotilaiden tapauksissa taudin uusimiseen johtaneita tapahtumia edelsi vääränlainen ajattelutapa. Molemmissa tapauksissa potilas järkeili itsensä tilaan, missä ei tajunnut omaa hengenvaarallista todellisuuttaan. Hän tietoisesti sulki mielestään sen tosiasian, että hän oli vakavan sairauden uhri. Hänestä tuli yliluottavainen. Hän päätti, ettei hänen tarvinnut noudattaa ohjeita.

Tämä on täsmälleen se, mitä tapahtuu alkoholistille - juomisen lopettaneelle tai AA:ssa olevalle alkoholistille - joka “retkahtaa”. Selvästikin hän päättää taas ottaa drinkin jo jonkin aikaa ennen kuin hän varsinaisesti ottaa sen. Hän alkaa ajatella väärin ennen kuin hän varsinaisesti siirtyy “retkahdukseen” johtavalle tielle.

Ei ole sen enempää aihetta syyttää “retkahduksesta” alkoholistista käyttäytymistä, kuin on laittaa tuberkuloosin uusiutuminen tuberkuloosisen käyttäytymisen tiliin tai laittaa toinen sydänkohtaus sydäntautisen käyttäytymisen tiliin.

Alkoholistin “retkahdus” ei ole psykoottisen tilan oire. Siinä ei ole kertakaikkiaan mitään kummallista. Potilas ei yksinkertaisesti seurannut ohjeita.

Ja se on ihmisen luonnetta! Se on elämää! Sitä tapahtuu koko ajan, ei ainoastaan alkoholistien keskuudessa vaan kaikenlaisten ihmisten parissa.

Lääke on yksinkertainen. Potilaan on täysin tiedostettava tilansa, pidettävä mielessään oman tautinsa tosiasiat ja sairautensa luonne sekä noudatettava ohjeita.

AA tarjoaa ohjeet alkoholistille. Ratkaiseva tekijä, tai osuus, ennalta ehkäisyssä, varsinkin alkoholistilla, on tunteen pysyvyys.  Alkoholisti, joka oppii jonkin verran AA:n menetelmiä tai käytännön toimintaa, mutta jättää pois filosofian tai hengen, saattaa väsyä ohjeiden noudattamiseen - ei siksi, että on alkoholisti, vaan siksi, että on ihminen. Säännöt ja määräykset ärsyttävät lähes kaikkia, koska ne ovat rajoittavia, kieltäviä ja haittaavia. AA:n filosofia sen sijaan on myönteinen ja saa riittävässä määrin aikaan tunteen pysyvyyden eli pysyvän halun seurata ohjeita vapaaehtoisesti.

Joka tapauksessa, alkoholistia käsittelevä psykologia ei ole niin erilaista kuin millaiseksi jotkut yrittävät sen tehdä. Sairaudella on kyllä määrättyjä fyysisiä eroavuuksia ja alkoholistilla on hänelle ominaisia ongelmia, ehkä siinä, että hänet on ajettu puolustuskannalle ja hän on sen seurauksenamieleltään turhautunut. Mutta useinkaan ei ole sen enempää syytä puhua “alkoholistisesta mielestä” kuin on syytä yrittää kuvailla jotakin, jota kutsuisimme “sydäntautiseksi mieleksi” tai “tuberkuloosiseksi mieleksi”.

Luulen auttavamme alkoholistia enemmän, jos voimme ensin hyväksyä, että hän on ensisijaisesti ihmisolento - jolla on ihmisluonne!

 

 

Dr. William Duncan Silkworth

@ Yhteydenotto | Anonymiteetti | © Copyrights